Usein huomaan ajattelevani, että organisaation elämä muistuttaa kahdella polulla kulkemista. Toinen on lyhyt ja kirkas: tämän päivän tavoitteet, huomisen tilaukset, seuraavan kvartaalin luvut. Toinen on pitkä ja utuinen: kysymys siitä, minne olemme todella matkalla viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
Ongelma on se, että nämä polut eivät pysy aina rinnakkain. Kiire ja paine vetävät meidät helposti lyhyelle polulle – siihen, mikä palaa kirkkaimmin silmissä. Pitkä polku taas voi tuntua kaukaiselta, jopa liian epävarmalta, jotta siihen jaksaisi keskittyä. Ja silti tiedän, että jos pitkä näkymä katoaa, myös lyhyen polun energia alkaa kuihtua.
Kun ajattelen onnistuneita hetkiä yrityksissä, joissa olen saanut olla mukana, niissä on usein ollut kyse juuri tästä kaksoispolusta. On kyetty toimimaan nopeasti ja ketterästi, mutta samalla nähty, miten tämän päivän päätökset rakentavat huomista. Yksin tämä on harvinaista – siksi yhteisön kulttuuri on ratkaiseva. Vain yhdessä voimme pitää molemmat polut näkyvissä.
Kompassiajattelussa lyhyt ja pitkä aikajänne eivät kilpaile keskenään. Ne muodostavat jännitteen, joka voi parhaimmillaan synnyttää uutta energiaa ja merkitystä. Se edellyttää, että uskallamme kysyä: mitä varten teemme juuri tätä tänään, ja miten se liittyy siihen, mitä haluamme olla huomenna?
Pohdittavaksi sinulle:
– Milloin viimeksi pysähdyit katsomaan, mihin tämän päivän päätökset johtavat pitkällä aikavälillä?
– Onko organisaatiossasi kulttuuria, joka sallii molempien polkujen pitämisen näkyvissä yhtä aikaa?