Kun ajattelen yrityksen tulevaisuutta, huomaan palaavani aina samaan kysymykseen: mikä on se jaettu tarkoitus, jonka eteen olemme valmiita ponnistelemaan? On helppoa puhua strategiasta tai tuloksesta, mutta pohjimmiltaan kyse on jostain paljon syvemmästä – siitä, mitä varten olemme olemassa yhdessä.
Minä haluan hahmottaa yrityksen tulevaisuutta yhteisen intressin kautta. Jotta intressi olisi yhteinen, on etsittävä yhteistä aikaa ja käytävä tarpeellinen vuoropuhelu – dialogi. Kun yhteinen intressi alkaa vähitellen hahmottua, voi sen ympärille muodostua arkea kantava rakenne. Mutta pelkkä rakenne ei saa mitään liikkeelle. Tarvitaan energiaa – ihmisten halua ja voimaa toimia. Energian lähteet ovat moninaiset. Jaettu yhteinen intressi, aito ja ymmärrettävä rakenne, selkeä henkilökohtainen toimenkuva tavoitteineen luovat vahvan merkityksellisyyden tunteen, joka virittää energiatason kohdalleen. Merkityksellisyys avautuukin vastauksina kysymyksiin: miksi juuri tämä suunta on meille tärkeä? Mikä tekee siitä sellaisen, että haluamme jatkaa kulkua silloinkin, kun tie on raskas?
Yritystoiminnassa yhteinen intressi kytkeytyy asiakkaalle tuotettavaan arvoon. Arvo ei synny yhdessä hetkessä eikä yksin jonkun oivalluksesta. Se syntyy teoista, jotka joko vastaavat siihen, mitä toinen ihminen kaipaa – tai jäävät vajaiksi. Jokainen onnistunut arvon tuotantohetki avaa uuden mahdollisuuden. Jokainen pettymys taas haastaa miettimään, mitä emme vielä ymmärtäneet. Näin arvo ja vaikuttavuus kietoutuvat yhteen: ne näkyvät ihmisten kokemuksissa ja lopulta heidän valinnoissaan.
Lyhyellä tähtäimellä voi riittää, että onnistumme toistamaan tämän kaaren. Mutta pidemmällä aikavälillä kysymys muuttuu vaikeammaksi. Osaammeko nähdä ympärillä tapahtuvan muutoksen ajoissa? Osaammeko kyseenalaistaa oman rakenteemme ja toimintamme?
Juuri tässä kohtaa huomaan, miten tärkeää on rakentaa kulttuuria, jossa keskustelu ei koskaan pääty. Jossa asiakkaat, omistajat, johtajat ja osaajat pysähtyvät yhdessä miettimään, mitä maailma meiltä seuraavaksi odottaa.
Yrityksen tulevaisuutta rakentava kulttuuri tarvitsee jonkin kehyksen, jonka avulla jäsentää tätä jatkuvasti tarkentuvaa etsimistä. Tästä tarpeesta syntyi itselleni vähitellen ajatus kompassimallista. Tämä kompassimalli ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan antaa rakenteen, jonka äärellä erilaiset näkökulmat voivat kohdata.
Ehkä juuri siksi ajattelen, että arvon etsintä ei ole päätepiste, vaan alku. Tie jatkuu niin kauan kuin olemme valmiita kysymään toisiltamme, mikä on meille merkityksellistä ja minkä puolesta haluamme toimia.
Tiedätkö, mihin itse koet tarvetta tarttua?