Ihmisten kohtaaminen ja keskusteleminen on useimmille meille arjen todellisuutta. Kohtaamisia tapahtuu odottamatta tai suunnitellusti fyysisessä ympäristössä kadulla, kahviloissa, lounaan ääressä, toimistolla tai virtuaalisesti erilaisilla sosiaalisen media alustoilla. Olemme monin tavoin vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Liian usein nämä keskustelut jäävät kuitenkin lyhytkestoisiksi ja samalla sisällöltään ohueksi.
Elämme suorituskeskeistä aikakautta, jossa ihmisillä on liian vähän aikaa ympäröivän todellisuuden yhteiseen tulkintaan. Jokainen meistä prosessoi omassa mielessään arjen pienempiä ja elinympäristön suurempia haasteita. Muuttuva todellisuus ja tulevaisuuden epävarmuustekijät kuormittavat meitä kaikkia. Työssä jaksamisen haasteet ja työstä poissaolojen kasvu tiedostetaan työyhteisöissä ja ratkaisuja etsitään työterveyshuollon näkökulmasta. Kuvaavaa on, että käsittelemme näitä asioita pelkästään yksin tai korkeintaan terapeutin vastaanotolla.
Työelämä
Työyhteisö kuvaa käsitteellisesti ihmisiä, jotka työskentelevät yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen. Puhutaan siis ensisijaisesti ihmisistä, ei koneista. Näillä ihmisillä on erilaisia luontaisia vahvuuksia ja heikkouksia sekä tiedollisia ja taidollisia kyvykkyyksiä toimia yhdessä. Pyrkimys on saada ihmiset toimimaan yhdessä tavoiteltavassa tarkoituksessa.
Yritykset eivät ole yhteismitallisia, sillä ne toimivat monilla eri toimialoilla ja erilaisissa kohtaa arvoketjuja. Osa on toimialaa koskevassa murroksessa parhaillaan, toisilla tämä on edessään tulevaisuudessa. Ihmiset ovat samalla tavalla eri tilanteessa, pohjakoulutus ja hankittu työkokemus on yksilöllistä ja samalla olemme eri ikäisinä erilaisissa elämän tilanteissa ja uranäkymissä.
Tulevaisuuden näkymä
Jos yritys on siinä onnellisessa asemassa, että sillä on selkeä näkymä tulevaisuuteen ja toiminta näyttäytyy kannattavana, sen on kohtuullisen vaivatonta kommunikoida toiminnan tarkoitus ja kunkin tehtävä organisaatiossa varsin suoraviivaisesti. Epävarmaan tulevaisuuteen matkaavalla yrityksellä tilanne on toinen. Huoli ei ole yksin omistajien, hallituksen tai yrityksien avainhenkilöiden, sillä huoli valuu koko organisaation tasolla sen jokaiselle työntekijälle.
Epävarmuuden kanssa elävä ja uutta tulevaisuutta etsivä yritys kokoaa usein omat avainhenkilönsä pohtimaan tilannetta ja laatimaan uutta tulevaisuuden strategiaa. Strategian valmistuttua alkaa sen jalkautus organisaation eri tasoille ja kohdataan ihmisten luontainen vastahakoisuus muutokseen. Vaikka itse strategia olisi loistava, sen läpivientiä hidastaa ihmisten tarve sisäistää uusi näkemys ja tehdyt johtopäätökset. Strategian laatineet ihmiset ovat saattaneet kulkea viikkojen ja kuukausien yhteisen matkan prosessoidessaan omia johtopäätöksiään. Jalkautuksessa usein odotetaan, että muut sisäistävät valmiin ajatuksen heitä nopeammin. Ei kovinkaan todennäköistä, jos uutta strategiaa ei käydä samalla tavalla läpi keskustellen ja niiden kautta sisäistäen. Omat arjen haasteet eivät yksinkertaisesti anna aikaa nähdä ja ymmärtää kuinka johtopäätökset ovat syntyneet ja mihin perustein.
Havainnoilla tulevaisuuteen
Olen yhä vakuuttuneempi, että tulevaisuuden menestyvät yritykset omaavat johdonmukaisen ja jatkuvan tavan käydä keskusteluja toimintaympäristön muutoksesta koko henkilökunnan kesken. Menestyvät yritykset käyvät jo nyt viikoittaista keskustelua johtoryhmien ja tiimien kesken lyhyen tähtäimen tavoitteiden edistymisestä. Hallituksen jäsenen roolissa toimiessani huoleni liittyy yrityksen pidemmän tähtäimen menestymiseen. Olen yhä kiinnostuneempi yrityksissä toimivien ihmisten tekemistä havainnoista, riippumatta heidän työrooleistaan tai asemastaan organisaatioissa. Siis havainnoista, jotka poikkeavat yrityksen valitsemasta fokuksesta, mutta ovat kiinnittäneet ihmisten huomion. Havainnot eivät saisi jäädä kirjaamattomiksi ja hetkessä ilmaan heitetyiksi ajatuksiksi. Yrityksellä tulisi olla jäsentynyt toimintamalli kerätä tehtyjä havaintoja ja palata niihin systemaattisesti yrityksen eri tasolla käsiteltäviksi ja dokumentoiduksi. On selvää, että tehdyt havainnot ovat merkityksiltään eriarvoisia, mutta kiinnostavaa on minkä tason havainnoiksi ne tulisivat määritellyiksi yrityksen eri päätöstasoilla.
Omalla tulevaisuuden toivomuslistalla onkin runsaat määrät ihmisten arjessa tekemiä havaintoja ja organisaation eri tasolla käytyjen keskustelujen pohjalta näille annettuja merkityksiä. Olennaisimmat yhtiön toimintaympäristöön liittyvät havainnot näkisin mielelläni vähintään kerran vuodessa yhtiön hallituksen kokouksessa analysoituna niiden mahdollista merkityksestä yrityksen asiakkaille ja yrityksen kilpailuasemalle.
Tämä lisäisi ainakin omalla kohdalla luottamusta, että yhtiössä panostetaan pidemmän tähtäimen arvonluontikyvykkyyteen ja vahvistetaan samalla omistajan halua omistaa yhtiötä pidemmälle tulevaisuuteen.